Tässä näin maanantaipäivän (heh!) kunniaksi lähtötilanne :)
Pituus: 168cm
Paino: 110,2kg
Painoindeksi: 39
Tässä aloituskuvia (toivottavasti minua ei tunnista kuvista esim asunnon takia):
Pelottaako? Pelottaa.
maanantai 9. joulukuuta 2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Juoksuaskelin kohti parempaa kuntoa ja parempaa minää!
Tänään en jaksa, mutta huomenna kuntoilen
senkin edestä.
Ah, mikä ihana tekosyy! Tähän minun liikunta”harrastukset” ovat aina
jääneet. Kerran, ehkä kaksi, saan itseni raahattua ulos mutta siihen se on
loppunut. Joko sataa räntää, kotona olisi kotitöitä tai ihan vaan laiskottaisi.
Aina on ollut mukamas hyvä syy miksi kuntoilut on jäänyt välistä ja siihen koko
homma on usein tyssännyt.
Koko liikuntaprojektista onkin tulossa aivan
mieletön haaste. En oikein itsekään tiedä, miten ihmeessä löydän motivaation.
Minulle kaikki liikunta-aiheiset hehkutukset ovat aivan hepreaa. Miten on
mahdollista, että joku voi saada liikunnasta hyvän fiiliksen? Miten niin ilman
liikuntaa ei voi elää? Ai että liikuntako olisi hauskaa? En pysty ymmärtämään,
mutta toivon aivan mielettömän paljon, että jokin päivä myös minä olen yksi
noista ihmisistä. Olisi ihanaa lähteä lenkille niin, ettei se ole pakkopullaa
vaan tapa ladata omia akkuja. Sitä minä toivon ja toivottavasti se riittää
motivaatioksi.
Löysin kuntoplussan sivuilta juoksuohjelman, jonka avulla aion päästä alkuun. Ohjelma on 12 viikon
pituinen ja mikäli ohjelmaan on uskominen, olisin minä noin 3kk päästä valmis
juoksemaan 5km. Kuulostaa todella kaukaiselta, mutta kuinka hienoa se
olisikaan, jos tämä onnistuisi? Laitan vielä tähän kahden ensimmäisen viikon
ohjelman:
Päivä 1 (esim.
maanantai)
5 min. reipasta kävelyä
1 min. hölkkää
5 min. juoksua/kävelyä
1 min. hölkkää
3 min. reipasta kävelyä
15
minuuttia yhteensä
Päivä 2 (esim.
keskiviikko)
5 min. reipasta kävelyä
1 min. hölkkää
5 min. reipasta kävelyä
1 min. hölkkää
3 min. reipasta kävelyä
15
minuuttia yhteensä
Päivä 3 (esim.
lauantai)
5 min. reipasta kävelyä
2 min. hölkkää
4 min. reipasta kävelyä
1 min. hölkkää
2 min. reipasta kävelyä
14
minuuttia yhteensä
Päivä 4 (esim.
maanantai)
5 min. reipasta kävelyä
2 min. hölkkää
4 min. reipasta kävelyä
1 min. hölkkää
2 min. reipasta kävelyä
14
minuuttia yhteensä
Päivä 5 (esim.
keskiviikko)
5 min. reipasta kävelyä
2 min. hölkkää
4 min. reipasta kävelyä
2 min. hölkkää
1 min. reipasta kävelyä
14
minuuttia yhteensä
Päivä 6 (esim.
lauantai)
5 min. reipasta kävelyä
2 min. hölkkää
4 min. reipasta kävelyä
2 min. hölkkää
1 min. reipasta kävelyä
14
minuuttia yhteensä
Ohjelman mukaan jos harjoittelee, niin
treenailua on ainakin aluksi kolme kertaa viikossa. Mielestäni ihan mahdollinen
jopa tällaiselle lyllerölle. Viimeisen kahden viikon aikana juostaankin jo 5km
tai 30minuuttia, joten tämän mukaan tavoitteeseen päästään. Nyt vaan toivon
että kunto jaksaa juoksuttaa tätä yli satakiloista kroppaa ja että polvet
kestää. Pelottaako? Pelottaa.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Kaikki lähtee muutoksesta joka kestää läpi elämän
Laihduttaminen ja elämäntapamuutos – kaksi
aivan eri asiaa ja omien kokemuksien mukaan vain jälkimmäisen avulla voi saada
pysyviä muutoksia aikaan. Olen ollut niin kaalikeittodieetillä, atkinsin
dieetillä kuin lentoemäntädieetillä. Jokaisella näistä olen saanut tuloksia
aikaan, mutta eihän kukaan voi syödä pelkkää kaalikeittoa lopun elämäänsä. Mikä
idea näissä pikadieeteissä on ja miksi tällainen jojoilijakin on niihin
sortunut kerta toisensa jälkeen? Onko nämä pikadieetit juuri omiaan laiskoille
laihduttajille, jotka haluavat saada 20kg pois muutamassa kuukaudessa ja vielä
mielellään ilman suurta vaivannäköä? Note to self: Ei toimi eikä tule
toimimaan.
Nyt onkin aika tarttua tilanteeseen itselleni
aivan uudenlaisella tavalla: en aio laihduttaa, vaan tehdä muutoksen
elämäntapoihini. En aio kituutella dieetillä, vaan syödä hyvin ja
monipuolisesti tasaisin väliajoin. Myös herkuttelut sallittakoon, kunhan sitä
tekee maltilla ja vastapainoksi muistaa liikkua. Tavoitteena on hakea uusi
suhde ruokaan, sellainen jonka kassa jaksaa vaikka hamaan tappiin asti. Minulle
vieraita asioita ovat kohtuus, ajoissa lopettaminen, kieltäytyminen.
Pääpilarit omassa syömisessä löytyy jatkossa
viidestä ateriasta päivässä, runsaasta vedenjuonnista sekä mahdollisimman
puhtaasta ruoasta. Yritän välttää hiilihydraatteja, huonoja rasvoja sekä
ylenpalttista mässäilyä. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, en kuitenkaan aio
kieltää itseltäni mitään. Juuri kieltämällä itseäni kehitän yhä suurempia
mielitekoja ja lopulta kompastuskiviä.
Haasteita tämä tulee tuottamaan, sillä omat
syömis- ja juomistottumukseni ovat aivan oppikirjan vastaisia. Syön kaikki
ateriat mukaan lukien päivässä 2-3 kertaa ja näillä kerroilla ahmin itseni
ähkyyn. Juon arviolta alle litran päivässä ja juoma on usein limua tai energiajuomaa.
Yrtin siis aluksi suunnitella päivän ruokailut etukäteen ja laittaa puhelimen
hälyttämään syömis- ja juomisajoista. Eiköhän se rutiini jossain vaiheessa
tule. Toivotaan!
Monta kertaa olen yrittänyt laihduttaa, mutta
nyt yritetään muuttaa koko elämäntapa, pääpainona näin aluksi syömiset.
Pelottaako? Pelottaa.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Tästä se alkaa! (vol. 367)
Aloitan uuden elämän ensi viikon maanantaina. Laihdutuskuuri alkaa heti ensi kuun 1. päivä. Uusi vuosi - uudet kujeet; tänä vuonna minä laihdutan! Kuulostaako tutulta? Ainakin minulle nämä ovat tuttuja tekosyitä. Miksi siirtää laihdutusta huomiseen, kun sen voi aloittaa tänään?
Olen 24-vuotias kesällä naimisiin mennyt rouva. Olen ollut ylipainoinen monta vuotta, välillä painoa on lähtenyt, mutta aina se on tullut takaisin. Mitä sitä kiertelemään, suurin syy läskeyteeni lienee yksinkertainen; minulta puuttuu itsekuri täysin ja olen todella laiska. Ehkä vähän vikaa on myös siinä, että olen aina yrittänyt laihduttaa, en tehdä elämäntapamuutoksia. Myös todella hyvällä aineenvaihdunnalla siunattu mieheni saa syyn niskoilleen; onpa reilua että me molemmat vedetään Ben & Jerry jäätelöpurkit, mutta vain toisella se näkyy vaa'assa!
Mikä tästä yrityskerrasta tekee erilaisen, juuri sen joka lopulta tuottaa tulosta? Ei mitään hajua. Pakko vaan uskoa ja luottaa, että viimein löytyisi se lujuus ja taistelutahto. Kumpaa haluan enemmän, karkkipussia vai olla normaalikokoinen? Toivottavasti myös blogin pitäminen auttaisi. Olisi hienoa, jos blogia seuraisi moni ja olisi todistamassa onnistumisia ja epäonnistumisia. Yksin laihduttaminen antaa aika paljon anteeksi, eihän kukaan tiedä että söit suklaalevyn saati että laihdutat. Ehkäpä virheiden ja laiskuuden näkyminen täällä blogissa tulee hävettämään niin paljon, ettei pakotietä ole vaan muutoksen on pakko tapahtua. Näin minä toivon.
Olen tehnyt sotasuunnitelmaa painonpudotukseen ja se on seuraavanlainen:
- En laihduta vaan haluan terveemmän minän
- Aloitan liikunnan, ihan mitä vaan kunhan tulee liikuttua
- En tavoittele tikunohutta kroppaa, riittää kunhan painoindeksi olisi normaalin rajoissa
- Jos tekee virheen tai toisenkin, ei se ole maailmanloppu. Niitä sattuu kaikille, mutta voittajat eivät lopeta hommaa tähän
- Keväällä 2014 juoksen naisten kympin alle tuntiin.
Kirjoitan erillisissä viesteissä enemmän yllä olevista kohdista ja siitä, miten ajattelin asiat käytännössä toteuttaa. Toivottavasti saisin myös ennen -kuvan tänne näkyviin, jolloin jossain vaiheessa vertailuja voisi tehdä.
Lopuksi vielä varmasti kaikkia kiinnostavaa statistiikkaa:
Pituus: 168cm
Paino: 111,1kg
Painoindeksi: 39,3
Pelottaako? Pelottaa.
Olen 24-vuotias kesällä naimisiin mennyt rouva. Olen ollut ylipainoinen monta vuotta, välillä painoa on lähtenyt, mutta aina se on tullut takaisin. Mitä sitä kiertelemään, suurin syy läskeyteeni lienee yksinkertainen; minulta puuttuu itsekuri täysin ja olen todella laiska. Ehkä vähän vikaa on myös siinä, että olen aina yrittänyt laihduttaa, en tehdä elämäntapamuutoksia. Myös todella hyvällä aineenvaihdunnalla siunattu mieheni saa syyn niskoilleen; onpa reilua että me molemmat vedetään Ben & Jerry jäätelöpurkit, mutta vain toisella se näkyy vaa'assa!
Mikä tästä yrityskerrasta tekee erilaisen, juuri sen joka lopulta tuottaa tulosta? Ei mitään hajua. Pakko vaan uskoa ja luottaa, että viimein löytyisi se lujuus ja taistelutahto. Kumpaa haluan enemmän, karkkipussia vai olla normaalikokoinen? Toivottavasti myös blogin pitäminen auttaisi. Olisi hienoa, jos blogia seuraisi moni ja olisi todistamassa onnistumisia ja epäonnistumisia. Yksin laihduttaminen antaa aika paljon anteeksi, eihän kukaan tiedä että söit suklaalevyn saati että laihdutat. Ehkäpä virheiden ja laiskuuden näkyminen täällä blogissa tulee hävettämään niin paljon, ettei pakotietä ole vaan muutoksen on pakko tapahtua. Näin minä toivon.
Olen tehnyt sotasuunnitelmaa painonpudotukseen ja se on seuraavanlainen:
- En laihduta vaan haluan terveemmän minän
- Aloitan liikunnan, ihan mitä vaan kunhan tulee liikuttua
- En tavoittele tikunohutta kroppaa, riittää kunhan painoindeksi olisi normaalin rajoissa
- Jos tekee virheen tai toisenkin, ei se ole maailmanloppu. Niitä sattuu kaikille, mutta voittajat eivät lopeta hommaa tähän
- Keväällä 2014 juoksen naisten kympin alle tuntiin.
Kirjoitan erillisissä viesteissä enemmän yllä olevista kohdista ja siitä, miten ajattelin asiat käytännössä toteuttaa. Toivottavasti saisin myös ennen -kuvan tänne näkyviin, jolloin jossain vaiheessa vertailuja voisi tehdä.
Lopuksi vielä varmasti kaikkia kiinnostavaa statistiikkaa:
Pituus: 168cm
Paino: 111,1kg
Painoindeksi: 39,3
Pelottaako? Pelottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)